Hyvää joulua!

Kristillisen uskon ytimessä on luottamus Jumalaan, joka lähestyy meitä todellisena ihmisenä ja kuoli puolestamme. Inkarnaation salaisuutta on hyvä pohtia varsinkin nyt Kristuksen syntymäjuhlan aikaan. Olen kirjoittanut aiheesta esimerkiksi täällä ja täällä. Tahdon toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Mainokset

Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva

Edellisessä luennossani käsittelin gender-ideologiaa ja sen teoreettista taustaa. Kaikki varmaan huomasivat, että tämä ideologia pitää sisällään näkemyksiä, jotka ovat kristilliselle ihmiskuvalle hyvin vieraita tai jopa täysin vastakkaisia. Kuten lopuksi toin esiin, samaa mieltä on myös esimerkiksi paavi ja hänen kanssaan monet huomattavat kirkonmiehet. Ei kuitenkaan riitä, että esitellään kanta, jonka kanssa ollaan eri mieltä, ellei ole selkeää kuvaa myös siitä, miten asiat ovat kristillisestä näkökulmasta. Sukupuolta ja sukupuolisuutta koskevan katolisen opetuksen kertaaminen voi auttaa meitä myös näkemään paremmin vaaranpaikat myös tänään aiheena olevassa gender-ideologiassa.

Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on raamatullinen näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jo Raamatun alkulehdillä sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, ja samassa yhteydessä todetaan, että hän loi heidät myös mieheksi ja naiseksi. Se, mikä tässä on erityisen tärkeää tänään käsiteltävän aiheen kannalta, on, että Raamatun mukaan sukupuolisuus, eli mieheys ja naiseus, on yhdessä Jumalan kuvallisuuden kanssa kiinteä osa ihmisluontoa. Lisäksi on hyvä huomata, että toisin kuin gender-ideologian piirissä ajatellaan, sukupuoli ei ole pelkästään ihmisten kehittelemä käsite, vaan osa Jumalan tarkoitusta ja luomistyötä. Näin ollen se ei ole sorron väline, vaan osa Jumalan luomaa hyvää luomakuntaa.

Jatka lukemista Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva

Sukupuoli kriisissä? – sukupuoli ja gender-ideologia

Viime lauantaina 18.11.2017 olin Oulun Nasaretin Pyhän Perheen katolisessa seurakunnassa puhujana seminaarissa, jonka aiheena oli sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva. Tapahtuman päähuomiona oli gender-ideologia ja sen tuoma haaste katoliselle kristinuskolle. Pidin tilaisuudessa kaksi luentoa, yhden gender-ideologiasta ja yhden katolisesta ihmiskuvasta. Julkaisen näitä luentoja varten kirjoittamani puheet kahdessa osassa, joista ensimmäisenä on vuorossa gender-ideologiaa käsittelevä esitelmä ja toisena ensi viikolla julkaistava kristillistä ihmiskuvaa ja sukupuolikäsitystä käsittelevä puhe.

Jatka lukemista Sukupuoli kriisissä? – sukupuoli ja gender-ideologia

Linturahan opetus

Vierteldollar, RückseiteViimekeväiseltä Chicagon matkaltani lompakon pohjalle jäi joitain hiluja Yhdysvaltain valuuttaa, joista 2,5-vuotias tyttäreni oli oikein kiinnostunut. Hänestä on hauska katsella kolikoissa olevia kuvia ja järjestellä niitä. Hänen suosikkirahansa on amerikkalainen neljännesdollari, jonka kruuna-puolella on kuvattuna valkopäämerikotka (tai feeniks-lintu, kuten hän asian näkee). Hän kutsuu tätä lempirahaansa ”linturahaksi”.

Eräänä iltana leikkien jälkiä siivotessa sattui kuitenkin katastrofi: linturaha oli mennyt hukkaan! Lupasin tyttärelleni, että kyllä se huomenna löytyy, ja poimin sen jo samana iltana maton alta ja pistin sen hänen omaan lompakkoonsa (joka on minun entinen resuinen lompakkoni).

Kun seuraavana päivänä lompakko taas avattiin ja linturaha löytyi, tyttäreni pomppi sängyssä kolikko kädessä silmät ilosta säihkyen ja kiljui riemukkaasti: ”Linturaha löytyi, linturaha löytyi!” Tätä lapsen iloa katsellessani minulla tuli mieleen Jeesuksen vertaus kadonneesta hopearahasta:

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.” Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. (Luuk. 15:8–10)

Jatka lukemista Linturahan opetus

Breaking Bad – paatuminen ja parannus

Kuten tämän blogin pitkäaikaiset lukijat tietävät, hyvin tehdyt TV-sarjat ovat lähellä sydäntäni. Ennen viime syksyä sarjat kuten Sherlock ja True Detective olivat kiinnittäneet huomioni positiivisessa mielessä. Minun silmissäni ykköseksi kiilasi kuitenkin Vince Gilliganin luoma Breaking Bad, jossa on mukaansatempaava ja jännittävä juoni sekä syvällisiä ja kiinnostavia henkilöhahmoja.

Sarja on väkivaltaisuudessaan ehdottomasti K-18-aineistoa, mutta toisin kuin monissa muissa suosituissa TV-sarjoissa, siinä ei juurikaan mässäillä paljaalla pinnalla. Lisäksi mainittakoon että Breaking Bad on ainoa tuntemani esimerkki sarjasta, joka vain paranee sitä mukaa mitä pidemmälle se tuotantokausissa etenee.

Entistä huomionarvoisemmaksi tämän tekee se, että Breaking Badista on tehty peräti viisi tuotantokautta. Lisäksi sarjan varsin lopulliseen ratkaisuun päättyvä viimeinen kausi ei jätä juurikaan mahdollisuutta uusille rahastusmielessä tehdyille tuotantokausille (sarja on tosin poikinut spin off-sarjan Better Call Saul, joka keskittyy Breaking Badissa sivurooleissa olleisiin henkilöihin).

Sarjan toisena päähenkilönä on kemianopettajana työskentelevä huippukemisti Walter White (Bryan Cranston), joka saa tietää sairastavansa keuhkosyöpää ja ryhtyy valmistamaan metamfetamiinia tienatakseen perheelleen mahdollisimman paljon rahaa ennen kuolemaansa. Hän lyöttäytyy yhteen entisen häirikköoppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul) kanssa valmistaakseen ja myydäkseen huumeita. Sarjan punaisena lankana onkin näiden kumppanusten vaiheet rikoksen maailmassa.

(Huom. jos et ole vielä katsonut sarjaa etkä halua lukea juonipaljastuksia, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.)

Jatka lukemista Breaking Bad – paatuminen ja parannus

Karl Rahnerin uskontunnustukset

Karl Rahner by Letizia Mancino Cremer.jpgJesuiitateologi Karl Rahner (1904–1984) on yksi 1900-luvun merkittävimmistä katolisista teologeista. Hänen pyrkimyksenään oli päivittää katolista teologiaa modernille ajalle ja hänen ajattelunsa on vaikuttanut moniin häntä nuorempiin teologeihin. Itse pidän monia hänen ratkaisuehdotuksiaan mielenkiintoisina, vaikka hänen ajatteluunsa liittyy myös useita hyvin arveluttavia piirteitä.

Rahnerin kirjallinen tuotanto on mittava, mutta hänen kokonaisajattelunsa tulee tiivistetyssä muodossa hyvin esille hänen vuonna 1976 julkaisemassaan ”minidogmatiikassa” Grundkurs des Glaubens, joka on käännetty englanniksi otsikolla Foundations of Christian Faith.

Teoksen alkuperäinen saksankielinen nimi on varsin harhaanjohtava, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään ”uskon peruskurssi”, vaan vaativa järkäle, jonka ymmärtämiseksi pitää päästä perille Rahnerin filosofis-teologisesta systeemistä ja oppia tulkitsemaan hänen vaikeaa eksistentialistista kapulakieltään.

Jatka lukemista Karl Rahnerin uskontunnustukset

Kirkkoisien filosofiaa – osa III

Uskon ja ymmärryksen välisen suhteen lisäksi Wolfson käsittelee teoksessaan The Philosophy of the Church Fathers myös muita mielenkiintoisia aiheita. Tällaisia ovat mielestäni erityisesti hänen kolminaisuusopin yhteydessä käsittelemänsä patristiset versiot platonistisesta ideaopista ja kristologiaa käsittelevässä luvussa tarkasteltu Kristuksen ihmisyyden ja jumaluuden välinen suhde.

Kuten aiemmin tarkastelemassani uskoa käsittelevässä osioissa, Wolfson linkittää kirkkoisien ajattelun heitä edeltäneeseen antiikin klassiseen filosofiseen traditioon tavalla, joka on monessa kohtaa hyvin valaiseva. Vaikka Wolfson käsittelee ideaoppia ja filosofisia teorioita kahden substanssin yhdistymisestä päähuomion kohteenaan kolminaisuusoppi ja kaksiluonto-oppi, oma näkökulmani on enemmän epistemologinen ja antropologinen. Lisäksi päähuomioni keskittyy jälleen Augustinukseen.

Jatka lukemista Kirkkoisien filosofiaa – osa III