John Lennon ja Jeesus

File:JohnLennonpeace.jpgEn ole koskaan ollut Beatles-fani, vaikka pidänkin kovasti kyseisen yhtyeen musiikista. Olen kirjoittanut tällä blogillani aiemminkin The Beatles-aiheisen jutun. Siinä käsittelin John Lennonin (1940–1980) ateistista ”Imagine”-kappaletta, jossa visioidaan muun muassa maailmasta ilman uskontoa. Tämän uskonnonvastaisen laulun lisäksi Lennon muistetaan usein myös hänen aikanaan kohua herättäneestä möläytyksestään, jonka mukaan The Beatles on suositumpi kuin Jeesus. Tältä pohjalta voisi ajatella, että hän olisi ollut uskontoon ylimielisen väheksyvästi suhtautunut maallistunut taiteilija.

Tämän vuoksi yllätyin kun sattumalta selailin Steve Turnerin kirjaa The Beatles ja usko rakkauteen (Kirjapaja 2008, 362 s.), jossa valotetaan yhtyeen jäsenten ajatuksia liittyen uskontoon ja elämän tarkoitukseen. Kirjan mukaan The Beatlesin jäsenistä nimenomaan John Lennon oli kiinnostunut uskonnosta ja erityisesti Jeesuksesta. Tässä artikkelissa haluankin tuoda esiin Turnerin kirjan pohjalta joitain yllättäviä piirteitä tästä lahjakkaasta ja kuuluisasta muusikosta, joka ilmeisesti oli omalla tavallaan vilpitön etsijä.

Jatka lukemista John Lennon ja Jeesus

Mainokset

Augustinolainen Cogito?

File:Frans Hals - Portret van René Descartes.jpgYksi länsimaisen filosofian historian tunnetuimpia lauseita lienee ”Cogito, ergo sum” (”ajattelen, siis olen”). Näillä kuuluisilla sanoilla ranskalaisfilosofi René Descartes (1596–1650) pyrki ratkaisemaan häntä alati piinanneen skeptisen kysymyksen siitä, voiko mikään tieto olla varmaa. Hänen mukaansa tämän haasteen kestää vain tietoisuus siitä, että jotta joku voisi ylipäätään pohtia tätä kysymystä, hänen täytyy olla olemassa.

Jo Descartesin ajoista lähtien hänen oivallustaan kohtaan on esitetty kritiikkiä, jonka mukaan se ei ole kovinkaan omaperäinen. Kriitikoiden mukaan olennaisilta osin saman vastauksen skeptisismin haasteeseen oli nimittäin esittänyt jo kirkkoisä Augustinus (354–430) yli 1200 vuotta ennen Descartesia.

Augustinuksen argumentti skeptikkoja vastaan kuuluu: ”Si enim fallor, sum” (”jos näet erehdyn, olen”) (Civ. Dei 11,26). Hänen pointtinsa on, että vaikka aistihavainnot ympäröivästä maailmasta olisivat kuinka pettäviä tahansa, tällä tavalla erehtyväkin voi varmasti tietää olevansa olemassa, sillä jos ei ole olemassa, ei voi myöskään erehtyä.

Descartesin ja Augustinuksen argumentit kieltämättä muistuttavat hyvin paljon toisiaan, mutta tästä huolimatta niiden yksioikoinen samaistaminen ei tee oikeutta itse argumenteille. Samankaltaisuudesta huolimatta niin argumenttien vastustamat skeptisismin muodot, argumenttien taustaoletukset kuin niistä vedetyt johtopäätöksetkin eroavat toisistaan niin huomattavasti, että ”augustinolaisesta cogitosta” puhuminen on harhaanjohtavaa.

Jatka lukemista Augustinolainen Cogito?

Onko tiedon lisääntyminen uhka teismille?

Jokin aika sitten katsoin Veritas forumin järjestämän debatin aiheesta ”Miksi ihmiset yhä uskovat Jumalaan?” Keskustelun osapuolina olivat avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopistosta ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen Helsingin yliopistosta. Dialogi oli luonteeltaan oikein hyvähenkinen ja leppoisa.

Ahkerasti maailmankatsomusten väliseen ajatustenvaihtoon osallistunut Valtaoja on Suomen tunnetuimpia ateisteja, tai pikemminkin ateismiin päin kallellaan olevia agnostikkoja. Heti kärkeen täytyy sanoa, että mielestäni dialogissa suoriutui erityisen hyvin juuri Valtaoja. Sen sijaan että hän olisi vaikuttanut uskontoja ylimielisesti halveksivalta tiedemieheltä, hän antoi itsestään ystävällisen ja maanläheisen kuvan. Tämä positiivinen eetos antoi myös hänen puheisiinsa retorista lisätehoa.

En tässä artikkelissani mene tarkemmin keskustelussa käsiteltyyn aiheeseen, vaan kiinnitän huomioni erääseen tärkeään yksityiskohtaan, joka tuli esille Valtaojan aloituspuheenvuorossa. Yksi tilaisuuden järjestäjien antamista ennakkotiedoista oli, että teististen uskontojen kannattajien määrä on maailmanlaajuisesti kasvussa. Valtaoja huomioi tämän faktan sanomalla (linkin takaa löytyvän videon kohdassa 5:05–14:50), että kristittyjen määrän kasvu tulee pääasiassa Afrikasta ja Aasiasta, mutta länsimaissa sisällöltään hyvin epämääräinen hengellisyys on tiedon kasvamisen myötä yhä enenevässä määrin syrjäyttämässä teistisen jumalakuvan.

Jatka lukemista Onko tiedon lisääntyminen uhka teismille?

Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva

Edellisessä luennossani käsittelin gender-ideologiaa ja sen teoreettista taustaa. Kaikki varmaan huomasivat, että tämä ideologia pitää sisällään näkemyksiä, jotka ovat kristilliselle ihmiskuvalle hyvin vieraita tai jopa täysin vastakkaisia. Kuten lopuksi toin esiin, samaa mieltä on myös esimerkiksi paavi ja hänen kanssaan monet huomattavat kirkonmiehet. Ei kuitenkaan riitä, että esitellään kanta, jonka kanssa ollaan eri mieltä, ellei ole selkeää kuvaa myös siitä, miten asiat ovat kristillisestä näkökulmasta. Sukupuolta ja sukupuolisuutta koskevan katolisen opetuksen kertaaminen voi auttaa meitä myös näkemään paremmin vaaranpaikat myös tänään aiheena olevassa gender-ideologiassa.

Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on raamatullinen näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jo Raamatun alkulehdillä sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, ja samassa yhteydessä todetaan, että hän loi heidät myös mieheksi ja naiseksi. Se, mikä tässä on erityisen tärkeää tänään käsiteltävän aiheen kannalta, on, että Raamatun mukaan sukupuolisuus, eli mieheys ja naiseus, on yhdessä Jumalan kuvallisuuden kanssa kiinteä osa ihmisluontoa. Lisäksi on hyvä huomata, että toisin kuin gender-ideologian piirissä ajatellaan, sukupuoli ei ole pelkästään ihmisten kehittelemä käsite, vaan osa Jumalan tarkoitusta ja luomistyötä. Näin ollen se ei ole sorron väline, vaan osa Jumalan luomaa hyvää luomakuntaa.

Jatka lukemista Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva

Sukupuoli kriisissä? – sukupuoli ja gender-ideologia

Viime lauantaina 18.11.2017 olin Oulun Nasaretin Pyhän Perheen katolisessa seurakunnassa puhujana seminaarissa, jonka aiheena oli sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva. Tapahtuman päähuomiona oli gender-ideologia ja sen tuoma haaste katoliselle kristinuskolle. Pidin tilaisuudessa kaksi luentoa, yhden gender-ideologiasta ja yhden katolisesta ihmiskuvasta. Julkaisen näitä luentoja varten kirjoittamani puheet kahdessa osassa, joista ensimmäisenä on vuorossa gender-ideologiaa käsittelevä esitelmä ja toisena ensi viikolla julkaistava kristillistä ihmiskuvaa ja sukupuolikäsitystä käsittelevä puhe.

Jatka lukemista Sukupuoli kriisissä? – sukupuoli ja gender-ideologia

Linturahan opetus

Vierteldollar, RückseiteViimekeväiseltä Chicagon matkaltani lompakon pohjalle jäi joitain hiluja Yhdysvaltain valuuttaa, joista 2,5-vuotias tyttäreni oli oikein kiinnostunut. Hänestä on hauska katsella kolikoissa olevia kuvia ja järjestellä niitä. Hänen suosikkirahansa on amerikkalainen neljännesdollari, jonka kruuna-puolella on kuvattuna valkopäämerikotka (tai feeniks-lintu, kuten hän asian näkee). Hän kutsuu tätä lempirahaansa ”linturahaksi”.

Eräänä iltana leikkien jälkiä siivotessa sattui kuitenkin katastrofi: linturaha oli mennyt hukkaan! Lupasin tyttärelleni, että kyllä se huomenna löytyy, ja poimin sen jo samana iltana maton alta ja pistin sen hänen omaan lompakkoonsa (joka on minun entinen resuinen lompakkoni).

Kun seuraavana päivänä lompakko taas avattiin ja linturaha löytyi, tyttäreni pomppi sängyssä kolikko kädessä silmät ilosta säihkyen ja kiljui riemukkaasti: ”Linturaha löytyi, linturaha löytyi!” Tätä lapsen iloa katsellessani minulla tuli mieleen Jeesuksen vertaus kadonneesta hopearahasta:

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.” Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. (Luuk. 15:8–10)

Jatka lukemista Linturahan opetus